Elentari Oy | Next Level

Onko päi­vä­kirjan kir­joit­ta­mi­sesta hyötyä?

Mieleeni nousee ihania muis­toja, kun ajat­telen rakasta päi­vä­kir­jaani tai oikeas­taan päi­vä­kir­jo­jani. Kirjoittaminen oli tapani käsi­tellä eri­laisia päivän tapah­tumia. Opiskeluaikani vietin kielen kou­ke­roiden parissa, huma­nis­tisten haa­veiden luo­lassa sekä kieltä, kir­jal­li­suutta ja runoutta ryh­mässä rakas­taen. Kaveriporukkani koostui kielen rakas­ta­jista, kir­jal­li­suuden tut­ki­joista. Voitte siis kuvi­tella, kuinka kes­kus­te­limme pala­vasti Humus-kuppilassa yleensä ajan­koh­tai­sesta kie­lion­gel­masta tai opis­kel­tavan aiheen kink­ki­sestä tee­masta.

Kun päiväkirja-sanaa ajat­telee, työ­elä­mässä mie­leen nousevat juuri luento- sekä mat­ka­päi­vä­kirjat. Muistan ihanan esi­merkin yhdeltä opis­ke­li­ja­to­ve­ril­tani, kun hän kir­joitti työ­mat­kas­taan raportin. Hän käytti jokaisen päivän alussa lausah­dusta, rakas päi­vä­kirja. Hän halusi tehdä sen hieman toi­sella tavalla, huo­miota herät­täen. Toisaalta hän kai halusi, että selostus ei huk­kuisi sinne muiden saman­laisten jouk­koon. En ole varma, oliko tämä totta vai suun­nit­te­lu­vai­hetta vasta. Sen voi vain hän ja mat­ka­päi­vä­kirjan vas­taa­not­tanut vahvistaa.

Olen pitänyt päi­vä­kirjaa siitä asti, kun opin kir­joit­ta­maan. Niiden sisällöt ovat vaih­del­leet paljon. Aluksi ne olivat vain lyhyitä tari­noita päi­västä, mitä hyvää siinä oli, mitä huonoa siinä oli ja miten kehit­täisin jotakin palavaa ongelmaa, johon olin päivän aikana tör­männyt. Huomatkaa - kehit­täisin. Naurahdan aina näille huo­mioille. Olen ollut pie­nestä asti se hen­kilö, joka kat­soes­saan ongelmaa ei jää toi­met­to­maksi, vaan yrittää keksiä ongel­malle rat­kaisun. Teini-ikää kohti men­nessä päi­vä­kir­jo­jeni sivuille alkaa ilmestyä leik­keitä sano­ma­leh­distä, tari­noita Teksti-TV:n nuoriso- sekä kir­je­ka­ve­ri­pals­talta ja tie­tysti kuvia ja sydämiä lem­pibän­dini lau­la­jasta. Aika taval­lista? Lisäksi sil­loin oli tullut kuun­neltua Salovaara show’ta sekä siellä vilah­ta­neita ihania kap­pa­leita. Ongelmiksi olin nos­tanut näitä: 

  • Miksi kasetin tila loppuu niin nopeasti?
  • Miksi pitää puhua kap­pa­leiden päälle?
  • En kuullut sen kap­pa­leen nimeä, saanko kos­kaan tietää sitä?

Lukiossa ilmei­sesti päi­vä­kir­jani on muut­tunut päi­vy­riksi. Olin käyt­tänyt aika tar­kasti hyväksi kaikki sivu­tilat noissa pie­nissä päi­vy­reissä, kun olin suun­ni­tellut aika­tau­luani sekä elä­määni. Lisäksi sil­loin taisin innostua jo kir­joit­te­le­maan asioita ennemmin säh­köi­sesti kuin vain käsin. 

Miksi kir­joi­tamme päiväkirjoja?

Hain asiasta tietoa ja tör­mäsin Jyväskylän yli­opiston sivuilla lyhyeen tut­ki­muk­seen päi­vä­kirjan funk­tiosta. Koostan tähän alle pää­kohdat, miksi kir­joi­tamme sel­laisia. Yleisimmät syyt, miksi kir­joi­tamme päi­vä­kir­joja, liit­tyvät itseil­mai­suun, tiedon pro­ses­soin­tiin, muis­tiin ja mie­li­hy­vään. Tekstissä voimme kertoa suo­raan tun­teis­tamme, aja­tuk­sis­tamme luot­ta­muk­sella ja peloitta. Kun puramme aja­tuk­semme pape­rille, puramme sen myös pois mie­les­tämme. Jos lopuksi pol­tamme kir­joi­tuk­semme tai hävi­tämme sen näky­västi, samalla voimme aja­tella, että se on myös pois mie­les­tämme. Päiväkirjan avulla voimme myös pohtia ja pro­ses­soida kuu­le­maamme, oppi­maamme tai muuta poh­dis­kelua vaa­tivaa asiaa. Voimme käydä vapaasti läpi eri­laisia näkö­kulmia ja lähes­ty­mis­ta­poja. Kirjoittamista voisi aja­tella siis erään­lai­seksi terapiaksi.

Päiväkirjan kir­joit­ta­minen jäsentää elämääni

Mitä muis­tiin ja mie­li­hy­vään tulee, kir­joi­tamme päi­vä­kirjaa jäsen­tääk­semme elä­määmme. Voimme palata his­to­riaan ja het­keen sekä kokea sen uudel­leen. Löysin eräästä kir­joi­tuk­ses­tani mm. seu­raa­van­laisen pätkän, jolla voin aina elää koke­mani tun­ne­tilan uudelleen:

“... otin muu­taman kihah­duksen kiu­kaasta lämpöä ylleni, ja sitten lähdin käve­le­mään kohti järveä. Laiturilta astuin alas vii­leään veteen ja var­paani uppo­sivat peh­meään poh­ja­hiek­kaan. Askel ker­ral­laan kävelin pois rannan anta­masta tur­vasta kohti aavaa ulappaa. Vesi hiveli poh­keita ja pol­viani, hil­jal­leen nousten kor­keam­malle, minä vajoten pinnan alle. Ympärilläni len­teli suden­ko­ren­toja, vesi oli tyyni, ja liik­keeni aiheutti veteen pieniä poi­muja. Katselin mai­semaa. Oikealla puo­lel­lani näin puner­tavan aurin­gon­laskun ja vasem­malla tun­turin kau­kai­suu­dessa. Maailma oli äänetön, tyyni ja rauhallinen..”

Onko päi­vä­kirjan kir­joit­ta­mi­sesta hyötyä? 3 syytä, miksi siitä on hyötyä työelämässä 

1. Päiväkirjakerronnasta voimme ottaa vies­tin­tä­mal­leja sisäl­töi­himme työ­elä­mässä. Kun kir­joi­tamme, ajat­te­lemme tie­toi­sesti lukijaa. Sama idea saisi kantaa myös “jul­ki­seen” vies­tin­täämme. Kun kir­joi­tamme mitä tahansa tekstiä, meidän tulisi aina aja­tella vas­taa­not­tajaa - kuka lukee vies­tini, kenelle se on tar­koi­tettu, mitkä asiat kiin­nos­tavat häntä. Kun ajat­te­lemme vas­taa­not­tajaa, huo­maamme myös, mil­laista sanastoa meidän tulisi käyttää, mitkä termit ovat kes­kiössä ja mitä ter­mejä me emme saa mis­sään nimessä käyttää. Mistä lukija pitää, mitkä asiat kiin­nos­tavat häntä ja mitkä asiat louk­kaavat tai haa­voit­tavat vastaanottajaa?

2. Päiväkirjamainen ker­ronta on avaavaa, selos­tavaa ja tari­nal­lista. Kun kir­joi­tamme, ajat­te­lemme jo tie­toi­sesti, että vas­taa­not­taja ei tiedä asiasta yhtään mitään. Siksi kir­joi­tamme aiheesta yksi­tyis­koh­tai­sesti ja selos­ta­vasti. Työelämässä täl­laisen huo­mioi­minen on kultaa. Kun avaamme vies­timme tar­koi­tuksen alussa sel­keästi vas­taa­not­ta­jalle, sääs­tymme tur­hilta kysy­myk­siltä tule­vai­suu­dessa. Työelämäviestinnässä tulisi myös aja­tella käsillä olevaa asiaa useam­masta näkö­kul­masta. Tähän päi­vä­kirjan opit ovat omiaan myös, koska usein poh­dimme kir­joi­tuk­sis­samme käsi­teltyä aihetta moni­puo­li­sesti monelta katsantokannalta.

3. Päiväkirjakirjoittaminen on koh­te­liasta ja huo­mioivaa. Kirjoituksista olen löy­tänyt esi­mer­kiksi ilmai­suja: “Anteeksi, että en ole ker­tonut tästä aiemmin.” “Pahoittelen, että joudut nyt kuun­te­le­maan tätä purkausta/valitusta/paasausta.” Olemme koh­te­liaita vas­taa­not­ta­jalle, varomme louk­kaa­masta häntä. Työelämäviestinnässä kai­va­taan saman­laista yhtei­sym­mär­ryk­seen pyr­kivää ja huo­mioivaa otetta. Meidän tulisi kehua ja kiittää sil­loin, kun sille on aihetta. Lisäksi meidän tulisi osata pahoi­tella vir­hei­tämme, epä­koh­te­liai­suut­tamme tai muuta väärää toi­min­ta­tapaa. Nämä ovat asioita, jotka usein unoh­tuvat viesteistämme.

Blogitekstin kir­joitti moni­tai­toinen digi­mark­ki­noinnin asiantuntija

Henna Eklund | Punakynäpaholainen

Moniosaajat ovat tule­vai­suutta. Olen sisäl­lön­tuot­taja, copyw­riter sekä suun­nit­te­lija. Olen yri­tys­vies­tinnän monio­saaja ja ”iki­har­joit­te­lija”. Nälkäni oppia lisää ei lopu kos­kaan. Työni puo­lesta tutustun ja tark­kailen yri­tysten tapaa hoitaa vies­tintä ja mark­ki­nointi. Avaan huo­mioi­tani blogiartikkeleissani. 

Haluatko kysyä jotain? Kaipaatko tukea? Ota yhteyttä ja kes­kus­tel­laan - henna@nextlevel.fi tai 050 536 2381!

Haluatko tehdä yhteis­työtä? Olen aina avoin sellaiselle.