Vaikuttajaviestintä - Ymmärrämmekö, mitä luemme?

Termit media­kriit­ti­syys, media­lu­ku­taito, vai­kut­ta­ja­vies­tintä, kam­pan­ja­kes­keinen vies­tintä tai jat­kuva vies­tintä ovat oikeas­taan herk­kusa­noja oman alani ihmi­sille. Niille tyy­peille, jotka tuot­tavat nämä tekstit ruu­dul­lesi, raken­tavat kau­pal­liset viestit Teitä pal­ve­le­viksi ja Teitä hive­le­viksi. Meille, vies­tin­tuo­jille, on tär­keintä, että “me viih­dy­tämme Teitä ja Te viih­dytte”. Samasta YUP lauloi aikoi­naan kau­niisti omalla sym­paat­ti­sella tavallaan.

Ennen lukijan tar­peet olivat tois­si­jaisia, mutta nykyään tär­keämpää on yhä enemmän ja enemmän asia­kas­kes­keinen vies­tintä. “Netti ja sosi­aa­linen media ovat kas­vat­ta­neet yleisön valtaa ja pakot­ta­neet toi­mit­tajat luo­pu­maan yli­mie­li­syy­destä.” - Satu Vesantola, Helsingin Sanomat. Enää riveille ei voi nakella perät­tö­myyksiä, vah­vis­ta­mat­tomia totuuksia - vai voiko? Mitä mieltä olette otsi­koin­neista - “X-kansa rai­vostui...” “Suurin osa ...” “Valtaosa ...” Juuri täl­lai­silla otsi­koin­neilla hui­ja­taan luki­joita tiedon vie­reen, vaikka tieto voi ollakin vain murunen ver­rat­tuna otsi­kossa mai­nos­tet­tuun koko­nai­seen uuni­tuo­ree­seen leipään.

Tuollaisissa tilan­teissa koros­tuvat nime­no­maan media­kriit­ti­syys ja media­lu­ku­taito. Kouluissa ope­te­taan moni­puo­li­sesti media­lu­ku­taitoa. Tein sitä omilla oppi­tun­neil­lani paljon, vähän salaakin. Toin opis­ke­li­joil­leni leh­tiar­tik­ke­leita luet­ta­vaksi ihan propaganda-mielessä. Saisinko opis­ke­lijat ajat­te­le­maan toisin, kysee­na­lais­ta­maan usko­muk­siaan? Tarkoituksena oli aina herä­tellä kes­kus­telua, kehottaa opis­ke­li­jani ilmai­se­maan mie­li­pi­teensä. Onnistuin teh­tä­väs­säni aina, koska oppi­las­ryh­mäs­säni oli niin posi­tii­vi­sesti kuin nega­tii­vi­sesti suh­tau­tuvia ja lisäksi niitä neut­reja, jotka yrit­tivät saada äärios­a­puolet huo­mioi­maan sen kol­man­nenkin näkö­kulman. Kun koko oppi­las­ryh­mäni löysi lopuksi yhteisen sävelen, koin suu­ron­nis­tu­misen. Tosin koin sen jo siitä, että joku opis­ke­li­joista uskalsi olla eri mieltä opet­tajan sekä kans­sao­pis­ke­lijan kanssa ja lisäksi tämä opis­ke­lija ilmaisi ja perus­teli mie­li­pi­teensä vakuut­ta­vasti. Ideana oli kui­tenkin aina herättää kes­kus­telua ja saada opis­ke­lijat luon­te­vasti ker­to­maan aja­tuk­sis­taan, vaivatta.

Viestinnän tar­koitus on unoh­tunut, jos se teh­dään yksi­puo­li­sesti, kuun­te­le­matta tai otta­matta huo­mioon vas­ta­puolen aja­tuksia. Se ei ole vuo­ro­vai­kut­teista vies­tintää. Markkinointiviestinnästä tulee ajatus toki aina myydä, mutta ei se ole vain sitä. Myynti sisältää myös kom­pro­mis­seja, vas­taan­tu­le­misia ja neu­vot­telua - vuo­ro­vai­ku­tusta ja palaut­teen kautta kehit­tä­mistä. Jokaisella täl­lai­seen vies­tin­tä­ti­lan­tee­seen osal­lis­tuvan tulisi aina kar­toittaa vas­taa­not­tajan taidot, tiedot sekä asenne. Näin on mah­dol­lista var­mistaa viestin perillemeno.

Medialukutaidon mer­kitys säh­köi­sessä viestinnässä

Medialukutaito kuva­taan lyhyesti Wikipediassa kyvyksi “lukea ja ymmärtää mediaa, nähdä sen tuot­ta­mien ilmi­sel­vien mer­ki­tysten taakse, sekä suo­dattaa ja arvioida vas­taa­no­tettua infor­maa­tiota.” Opittuaan media­lu­ku­tai­toi­seksi “ihminen pystyy arvioi­maan media­si­säl­töjä kriit­ti­sesti ja median esi­tys­ta­poja tul­kiten.” Upea taito, jos sen osaa tehdä. Se onnistuu pie­nellä vai­valla - luke­malla, opis­ke­le­malla ja pereh­ty­mällä tie­toon moni­puo­li­sesti. Valitettavasti edel­leen vain näkee ihmisiä, jotka ovat ns. yhden läh­teen ihmeitä. 

Viestin ymmär­tä­mi­selle on selkeä polku. Opimme puhu­maan ja eleh­ti­mään nuo­rina. Luku- ja kir­joi­tus­taito kehit­tyvät vasta kou­lussa. Nykyaikana nak­kaamme kir­joi­tetun viestin eteen­päin nopeasti ja ajat­te­le­matta. Unohdamme, että mat­kalla se saattaa kärsiä. Kun puhumme viestin, mukana liik­kuvat ilmeet ja eleet. Kun kir­joi­tamme viestin, sana­jär­jestys ja väli­merk­kien mer­kitys korostuu. Olemmeko käs­keviä vai pyy­täviä, vihaisia vai iloisia, myö­tä­tun­toisia vai ilkeitä? Tämä usein unohtuu. Näin iloi­sesta vies­tistä voi tar­koi­tuk­sella vää­ri­nym­mär­ret­tynä syntyä suu­rikin kohu. Olemme jokainen joskus syyl­lis­ty­neet siihen.

Muutama helmi Suomen Kuvalehden Jyvistä ja aka­noista:

• “Metsästäjän ampumia kar­hun­pen­tuja voi nyt pai­jata Kuopiossa.”
• “Ranskan par­la­mentin ala­huone hyväksyi tors­taina lakie­si­tyksen, joka tekisi kan­san­murhan kiel­tä­mi­sestä rikoksen.”

Ymmärrän video­vies­tinnän kasvun - vai­kut­ta­ja­vies­tin­nässä on potentiaalia

Viestit eivät enää ole vain tekstiä ruu­dulla, vaan ne ovat ihmisiä kuvan väli­tyk­sellä. Välitetyillä mie­li­pi­teillä ja tari­noilla on kasvot, joita on hel­pompi tul­kita. Viesti ymmär­re­tään vain yhdellä tavalla. Viestin ymmär­tä­minen ei vaadi suurta pon­nis­tusta. Kun seu­raa­mani hen­kilö kertoo tari­nansa, koke­muk­sensa tai näke­myk­sensä omalla taval­laan, per­soo­naan koh­dis­tu­neiden odo­tusten kautta, seu­raamme hel­posti hänen aja­tuk­sen­juok­suaan. Ymmärrämme, mitä hän tar­koittaa sivu­mer­ki­tyk­sillä, mistä hän puhuu ns. taus­talla. Sen ker­tovat ilmeet ja eleet. Näemme heti, ovatko mie­li­pi­teet teen­näisiä vai eivät. Huomaamme, välit­tääkö hän asiasta vai ei.

Kun seu­raavan kerran viestit, muista koh­de­ryhmän tar­peet. Vaikka vas­taa­not­ta­jalla olisi viestiä lähet­täes­säsi kaikki tar­vit­tavat tiedot hal­lussa tai saa­ta­villa, taitoa tehdä vaa­dittu asia ja asenne koh­dil­laan, saattaa viesti mat­kalla muuttaa mer­ki­tys­tään. Siihen voivat vai­kuttaa ulko­puo­liset tekijät tai vain kanava, jonka kautta viesti lähe­te­tään. Varmista siis aina, että viesti on ymmär­retty ja hio jokai­sesta vies­tistä vai­keat terävät kulmat pois.